Osaa­va asi­a­na­jo­as­sis­tent­ti on sel­kä­ran­ka, jo­hon asi­a­na­jo­toi­mis­to voi tur­val­li­ses­ti no­jau­tua. As­sis­ten­tin työn mer­ki­tyk­ses­tä ker­too Hil­la Pu­ha­kan toi­men­ku­van laa­juus.

– Toi­men­ku­vaa on pik­kui­sen han­ka­la mää­ri­tel­lä, kun se vaih­te­lee päi­vit­täin, Pu­hak­ka nau­rah­taa.

– Ai­ka pal­jon on asi­a­kas­pal­ve­lu­työ­tä sel­lais­ten hen­ki­löi­den kans­sa, jot­ka ovat usein haas­ta­vas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa. Sii­nä täy­tyy ol­la hyvä ja em­paat­ti­nen­kin kuun­te­li­ja, mut­ta myös am­mat­ti­tai­toi­nen neu­vo­ja, jot­ta osaa ker­toa, mi­ten esi­mer­kik­si pro­ses­sit ete­ne­vät vaik­ka­pa ri­ko­sa­si­as­sa vas­taa­ja­na ole­van asi­ak­kaan kan­til­ta.

Asi­a­na­ja­ja­liit­to huo­mi­oi Pu­ha­kan, kos­ka tämä on ”em­paat­ti­nen, läm­min ja vä­li­tön ja tu­lee sik­si toi­meen eri­tyi­sen hy­vin vai­keis­sa ti­lan­teis­sa ole­vien asi­ak­kai­den kans­sa. Hän tart­tuu teh­tä­vään kuin teh­tä­vään en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti ja asi­ak­kaan etua kun­ni­oit­ta­en.”

– Olen tun­nus­tuk­ses­ta to­del­la otet­tu. Ja mah­ta­vaa on se­kin, et­tä pal­kin­to tuli tän­ne Ou­luun, kun kä­si­tyk­se­ni mu­kaan va­lin­ta on ai­ka usein men­nyt pää­kau­pun­ki­seu­dul­la työs­ken­te­le­väl­le, Pu­hak­ka hy­myi­lee.

Kai­nuus­sa Hy­ryn­sal­mel­la syn­ty­nyt ja Ete­lä-Kar­ja­lan Sim­pe­leel­lä kas­va­nut Pu­hak­ka on työs­ken­nel­lyt Kat­ri Mä­ki­sel­lä rei­lut nel­jä vuot­ta. Hän on ol­lut vah­vas­ti mu­ka­na toi­mis­ton kas­vus­sa.

– Mi­nun ja toi­sen asi­a­na­jo­as­sis­tent­tim­me An­ni Ris­ti­mel­lan tär­keim­piä teh­tä­viä on asi­a­kas­pal­ve­lun li­säk­si jo­ka­päi­väi­nen as­sis­ten­tin työ, yh­tey­den­pi­do si­dos­ryh­mien kans­sa ja ka­len­te­rin hal­lin­ta, jot­ta asi­a­na­ja­jien työ on mah­dol­li­sim­man su­ju­vaa, ja he saa­vat kes­kit­tyä var­si­nai­seen työ­hön­sä.

Tär­keä osa asi­ak­kai­den kans­sa kom­mu­ni­koin­tia on luo­tet­ta­van ja luot­ta­muk­sel­li­sen ku­van an­ta­mi­nen. Pie­nel­tä­kin tun­tu­va yk­si­tyis­koh­ta voi asi­ak­kaan mie­les­sä ol­la hy­vin mer­ki­tyk­sel­li­nen.

Pu­hak­ka muis­te­lee ta­paus­ta, jos­sa elin­kau­ti­sen van­keus­tuo­mi­on saa­neen asi­ak­kaan koi­ria uh­ka­si lo­pet­ta­mi­nen, jos niil­le ei löy­tyi­si uut­ta ko­tia. Yh­des­sä suur­lä­he­tys­tön kans­sa koi­rat saa­tiin pa­lau­tet­tua asi­ak­kaan ko­ti­maa­han al­ku­pe­räi­sel­le kas­vat­ta­jal­le.

– Koi­rat oli­vat asi­ak­kaal­le hy­vin tär­kei­tä ja olin it­se­kin eläin­rak­kaa­na ih­mi­se­nä on­nel­li­nen ja lii­kut­tu­nut sii­tä, et­tä koi­rat pää­si­vät lop­pu­e­lä­mäk­seen hy­vään ko­tiin.